Kehitysapu
Vain talouskasvu poistaa köyhyyttä kestävästi
Vuonna 2013 Dollar, Kraay ja Yalen Tatjana Kleineberg tutkivat datan 118 maasta neljältä tuoreimmalta vuosikymmeneltä. Yhä talouskasvu on tärkein köyhimmänkin viidenneksen rikastumisen tekijä. Köyhimmän viidenneksen tulo-osuudet muuttuivat vain vähän eivätkä riippuneet keskitulon muutoksista. Tulokset pätivät riippumatta epätasa-arvon muutoksista ja maakohtaisista kasvutekijöistä ja osoittivat, että on vaikeaa löytää keinoja vaikuttaa köyhimpien tulo-osuuteen.[1]
Avun määrä
Kansainvälistä kehitysapua annetaan noin 100 miljardia dollaria vuodessa[2]. Esimerkiksi yksityiset investoinnit kehitysmaihin ovat vuosittain yli 200 miljardia dollaria[3]. Useimpien kehitysmaiden kansantuotteesta kehitysapu on 1 - 2 %:n luokkaa mutta joissain tapauksissa jopa kolmannes[4].
Kehitysavun teho
Vaikutus kehitykseen
Monet viime vuosien ekonometriset tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysapu ei lainkaan nopeuta maiden kehitystä[5].
Tätä selitetään osittain avun tehottomuudella suorien vaikutusten suhteen, osin sillä, että epäsuorat haitat kumoavat avun suorat hyödyt. Kehitysavun puolustajat eivät ymmärrä tätä, vaan esittävät joitain yksittäistapauksia, joissa on ollut suoria hyötyjä, esimerkiksi lapsikuolleisuus on laskenut, kykenemättä selvittämään pidemmän aikavälin kokonaisvaikutusta tieteellisin keinoin.
Kannattamaton tuotanto
Apu saa kohdemaan valuutan revalvoitumaan epätasapainoisesti, mikä tekee maan oman tuotannon keinotekoisen kannattamattomaksi niin vientiin kuin kilpailemaan tuonnin kanssa [5].
Korruptio
Kehitysapu lisää korruptiota[5].
Demokratia- ja talousuudistusten lykkääntyminen
Kehitysapu auttaa päättäjiä lykkäämään välttämättömiä taloudellisia ja demokraattisia uudistuksia, mikä estää kehitystä. [5]
Johtajien tukeminen
Apu on usein tukenut vallassa olevia johtajia. Esimerkiksi Zairen entisellä diktaattorilla Mobuto Sese Sekolla oli kuollessaan niin suuri omaisuus (etenkin sveitsiläisillä pankkitileillä), että sillä olisi voitu maksaa koko Zairen ulkomaanvelka.[5] Samansuuntaisia väitteitä on esitetty Jasser Arafatista.
Kestämätön vaikutus
Martijn Nitzschen mukaan usein apuprojektien teknologia on liian vaikeasti ymmärrettävää ja korjattavaa. Usein paikallinen väestö ei myöskään ole kiinnostunut projektista vaan ennemmin pyrkii irrottamaan siitä materiaalia itselleen. Kyläläiset eivät myöskään välttämättä edes yritä ylläpitää projektia toivoessaan aputyöntekijöiden tai muiden korjaavan sen tarvittaessa.[6]
Sidottu apu
Avunantajamaa usein rajoittaa apua vaatimalla sen suuntaamista ostoihin avunantajamaasta.
Muuta
International Institute for Democracy and Electoral Assistance -järjestön ohjelmajohtaja Leena Rikkilä on sanonut: "Kehitysyhteistyöraha ei synnytä talouskasvua, vaan sen sanelevat lopulta maailmantalouden pelisäännöt" ja se tulisikin suunnata yhä enemmän hyvää hallintoa ja koulutusta edistävään työhön.[7]
Suomen apu
Kehitysaputyötä tekevä Eija Soini arvostelee rajusti kehitysapua ja sanoo, että vaatimukset korottaa kehitysapu 0,5 %:sta 0,7 %:iin eivät ole oleellisia; olisi tärkeämpää vaatia tehokkaampia avun muotoja. [8]
Näkemyksiä
Kuuluisan sambialaisen ekonomisti Dambisa Moyon bestsellerin "Dead Aid" mukaan loputon kehitysapu Afrikan hallituksille on tuottanut riippuvuutta, rohkaissut korruptiota ja lopulta tehnyt pysyväksi huonon hallinnon ja köyhyyden.[9] Moyon mukaan kehitysapu takaa köyhyyden kierteen ja estää talouskasvun Afrikassa. Markkinaehtoinen kauppa ja markkinaehtoiset luotot ja mikroluotot ovat Moyon analyysin mukaan apua parempia vaihtoehtoja. Jotta kehitysmaat saisivat lainansa uusittua markkinoilta, ne joutuvat oikeasti parantamaan hallintoaan, kun taas apurakenteista johtajat voivat laskea saavansa lisärahoja, vaikka haaskaisivat tai varastaisivat kansan rahat.
Erkki Tuomiojan mukaan "Moyon väärin suunnatun ja korruptiivisia rakenteita ylläpitävän kehitysyhteistyön kritiikki on täysin perusteltua samoin kuin hänen ohjelmallinen näkemyksensä, että kehitysyhteistyö tulee ajaa alas ja korvata normaaleilla kauppaan ja taloudelliseen yhteistyöhön liittyvillä rahavirroilla. - - Markkinavoimien kuri pitää huolen siitä, että rahahanat sulkeutuvat heti, jos tulosta ei synny tai raha katoaa väärinkäytöksiin." [10]
Moyon näkemyksiä tukevat myös mm. ghanalainen YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan[11], kehitysapua vastustava Ruandan presidentti Paul Kagame[12][13][14] ja Senegalin presidentti Abdoulaye Wade[13]. Moyon mukaan kauppa on ensisijainen ratkaisu mutta myös luottoja ja mikroluottoja tarvitaan.
Keynesiläinen taloustieteilijä Jeffrey Sachs opetti Harvardin yliopistossa, että "kestävä kehitys voidaan saavuttaa ainoastaan yksityisen sektorin ja vapaiden markkinoiden ratkaisujen kautta ".[15]
Gerbert van der Aan mukaan suuri osa kehitysavusta menee suoraan hukkaan mutta 33 % hyödyllisiin kohteisiin.[6]
Kehitysavun lisäksi kehitysmaiden kehitykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät ja pitkän aikavälin vaikutusten arviointi on vaikeaa. Esimerkiksi hankemuotoisista kehitysapuprojekteista kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen toteaa, että ne saavuttivat suurin piirtein lyhyen tähtäyksen tulostavoitteet, mutta laajemmista vaikutuksista oli hyvin vähän näyttöä. Sitä vastoin maat kuten Kiina, Intia ja Vietnam ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä tuntuvasti talousuudistuksillaan.[16]
Maailmanpankin ekonomisti Simeon Djankovin ym. artikkeli rinnastaa kehitysmaille annetut suorat rahalahjoitukset, eli "suoran budjettituen" taloustieteessä tunnettuun "luonnonvarojen kirous" -ilmiöön: se auttaa luonnonvararikkauden tavoin hallitsijoita kontrolloimaan maan taloutta ja saamaan tuloja riippumatta hallinnon laadusta, mikä heikentää demokratiaa.[17]
Liberaalien kantoja
Libertaristit ja osa muista liberaaleista lakkauttaisivat julkisen kehitysavun mutta tietysti sallisivat yksityisen kuten Bill Gatesin ja monien säätiöiden ja järjestöjen avun.
Muutkin liberaalit yleensä kannattavat sitä, että apukohteiden ja -tapojen tuloksia arvioidaan tieteellisesti ja vain tehokkaimpiin kohteisiin annetaan apua. Lisäksi he yhtyvät Kofi Annanin YK:n pääsihteerinä toteamaan "Kauppa on tärkeämpää kuin apu" ja pitävät kehitysmaiden siirtymistä vapaaseen markkinatalouteen ja liberaaliin lainsäädäntöön tärkeimpänä myös kehityksen kannalta. Osa heistä sitoisi kehitysavun tähän, jottei apu auttaisi lykkäämään kehityksen vaatimia liberaaleja uudistuksia.
Tehokkaimmat apumuodot
Copenhagen Consensus -projektissa[18] huomattavat taloustieteilijät, mm. neljä nobelistia ja Jagdish Bhagwati, analysoivat Tanskan hallituksen tuella lupaavimpia keinoja auttaa kehitysmaita.
Paras tulos oli seuraavilla neljällä toimella
- HIV:n (AIDS) vähentäminen uusin lääkkein: kulut 27 mrd $, tuotot yli 10 000 mrd $ (tartunnat 45 miljoonan sijaan 17 miljoonaa, säästetyn elinvuoden hinnaksi 4 $)
- hivenaineiden tarjoaminen aliravitsemusta vastaan: kulut 12 mrd $, hyödyt 1,75 miljardin ihmisen sairastumisvaaran ehkäisy
- kaupan vapauttaminen: kulut ei juuri mitään, tuotot 2445 mrd $
- malarian vähentäminen sänkyjen ylle ripustettavilla kemikaaliverkoilla: - 13 mrd $
Hyvä tulos oli myös seuraavilla toimilla:
- Uuden maatalousteknologian kehittäminen
- Puhtaan veden teknologioita kotitalouksille
- Puhtaan veden teknologioita yhteisöille (kyläkaivot tms.)
- Tutkimus tehokkaammasta vedenkäytöstä ruoantuotannossa
- Yrityksen perustamiskustannusten alentaminen
Muita kelvollisia toimia olisivat:
- Työvoiman liikkumisen esteiden alentaminen
- Lasten ravitsemuksen parantaminen
- Matalan syntymäpainon ehkäisy
- Perusterveydenhoidon parantaminen
Se, että neljää parasta toimea ei ole vielä toteutettu, on skandaali, etenkin verrattuna nyt rahoitettaviin toimiin.
Maatalous
EU:n tullimuurit "tappavat 6600 ihmistä päivässä"
Arvostetun Centre for the New Europen raportti "EU Trade Barriers Kill" (2003) laski, että EU:n tullimuurit tappavat 6600 ihmistä päivässä. Suuri osa tästä johtuu maataloustuista ja -tulleista. Jos Afrikka voisi lisätä osuuttaan kaupasta edes prosentin, se ansaitsisi 49 miljardia puntaa enemmän vuodessa ja 128 miljoonaa ihmistä vapautuisi köyhyydestä. Viisi prosenttia toisi jo 248 - 350 miljardia puntaa.[19]
Köyhimpien maiden suhteellinen etu on lähinnä maataloudessa ja tekstiilintuotannossa[19]. Maataloustuotteiden tullit ovat keskimäärin 20 %, joissain tuotteissa jopa 250 %[19]. Lisäksi päälle tulee muita tuonnin esteitä, esimerkiksi ranskalaiset juustonvalmistajat ovat saaneet lobattua turhan pikkutarkkoja valmistustapamääräyksiä vain kamelinjuuston tuonnin estämiseksi[20].
Maailmanpankin mukaan maataloussektorin kasvu kehitysmaissa vähentää köyhyyttä kaksi kertaa nopeammin kuin muiden toimialojen kasvu. Siksi ulkoasiainministeriön kehitysviestinnän päällikkö arvioi Afrikan kehitystä voitavan nopeuttaa vapauttamalla maatalouskauppa. [21]
Viitteet
- ↑ David Dollar, Tatjana Kleineberg, Aart Kraay: Growth Still Is Good for the Poor. Policy Research Working Paper, 21.11.2013. Maailmanpankki. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Juhani Koponen, Jari Lanki ja Anna Kervinen: Kehitysmaatutkimus, johdatus perusteisiin, s. 343. Helsinki: Gummerrus, 2007. ISBN 978-952-495-004-6.
- ↑ Juhani Koponen, Jari Lanki ja Anna Kervinen: Kehitysmaatutkimus, johdatus perusteisiin, s. 128. Helsinki: Gummerrus, 2007. ISBN 978-952-495-004-6.
- ↑ Juhani Koponen, Jari Lanki ja Anna Kervinen: Kehitysmaatutkimus, johdatus perusteisiin, s. 345-346. Helsinki: Gummerrus, 2007. ISBN 978-952-495-004-6.
- ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 Aid Effectiveness and Governance: The Good, the Bad and the Ugly
- ↑ 6,0 6,1 Kijk magazine; oktober 2008, Gestrand Ontwikkelingswerk
- ↑ kehityspolitiikka:Suomessa puhutaan, Mediakatsaukset, 29.9.2006, viitattu 3.12.2008
- ↑ ”Mitä kauemmin teen kehitysyhteistyötä, sitä epäilevämmäksi muutun”, SuomenKuvalehti.fi 14.5.2011
- ↑ "Foreign aid critic spreads theory far and fast" by William Wallis, Financial Times, 23 May 2009
- ↑ "Herätys vasemmalla", Suomen Kuvalehti 6.8.2010, s. 3
- ↑ Moyon kirjan "Dead Aid" kansisitaatti
- ↑ Africa has to find its own road to prosperity ft.com, 7 May 2009
- ↑ 13,0 13,1 "Aiding is Abetting: An interview with Dambisa Moyo", Guernica magazine, April 2009 (accessed 26 May 2009)
- ↑ "Rwanda wants a life without aid", NRC Handelsblad in partnership with RNW, 6 March 2009 (accessed 26 May 2009)
- ↑ http://www.huffingtonpost.com/dambisa-moyo/aid-ironies-a-response-to_b_207772.html
- ↑ HS verkkoliite:Sunnuntai debaatti: raha ei pelasta kehitysmaita, Juhani Koponen, julkaistu 17.4.2005, viitattu 3.12.2008
- ↑ Djankov S, Montalvo JG ja Reynal-Querol M: "Does Foreign Aid Help?", Cato Journal 2006, 26(1), s. 11,24 (pdf)
- ↑ Copenhagen Consensus Linkkejä CC:hen, Guardianiin ja The Economistiin aiheesta
- ↑ 19,0 19,1 19,2 "EU Trade Barriers Kill", Centre for the New Europe, syyskuu 2003
- ↑ www.johannorberg.net
- ↑ "Kehitysyhteistyö on osa ratkaisua", Sija Kinni, kehitysviestinnän päällikkö, ulkoasiainministeriö, Talouselämä 9/2014, sivu 87, 7.3.2014.
