Työttömyys

Liberalismiwiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työttömyys

Kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohjan mukaan työllisyyttä voisi parantaa helposti 500 000 hengellä kohtuuajassa. Tarvitsisi vain poistaa pienituloisten ja ikääntyneiden kannustinloukut kuten "työttömyyseläkeputki" (joka nykyisellään on "käytännössä työntekokielto", "vaadittu palkka, jolla hän osallistuisi työelämään, on niin korkea että sellaisia työpaikkoja ei ole olemassa"). [1] Myös mm. opintotuen tulorajat pitäisi poistaa.[2]

Vasemmistolaisen[3] professori Paul Krugmanin mukaan Euroopan työttömyys johtuu lähinnä jäykistä työmarkkinoista ja huonosta makrotalouspolitiikasta. [4]

Sisällysluettelo

Sosiaaliturvan lannistinvaikutus

Lukemattomat tilastot ja tutkimukset osoittavat, että mitä korkeampi sosiaaliturva, sitä nihkeämmin työttömät hankkiutuvat töihin - työn vastaanottovelvollisuus koskee käytännössä vain töitä, joiden tarjoamisesta kyseiselle yksilölle tulee tieto työvoimaviranomaisille.

Suuri osa työttömistä ottaisi heti vastaan unelmatyönsä unelmapalkalla ja -ehdoilla, jotkut vähän vähemmänkin mieluisan jne., mutta mitä alhaisempi sosiaaliturva, sitä nopeammin ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan edes väliaikaisesti "vääränlaisia" töitä, kauempaa,

  • Suomessa oli aiemmin työttömyysturvassa alenema muutaman kuukauden jälkeen. Tällöin tilastot osoittivat työllistymispiikin: työttömät hankkiutuivat töihin juuri silloin.
  • Suomessa "työttömyysputken" alarajaa on monesti nostettu, ja aina sen kohdalla on ollut korkea työttömyyspiikki, mikä summautuu kolmesta vaikutustekijästä: 1. osa työttömiksi jäävistä ei viitsi hakeutua töihin, jos saa muuten ansiosidonnaista, korkeampaa korvausta loppuelämänsä, 2. osa ihmisistä valitsee jättäytyä työttömäksi juuri silloin, kun tuo mahdollisuus avautuu, ja 3. työnantajat olettavat kohdat 1. ja 2. pätevät työntekijöihin. [5]
  • Uuden hypermarketin avautuessa ja hakiessa paljon työvoimaa (2009) uutisoitiin, että hakijoiden joukossa ei ollut työttömiä.
  • Vasemmistolainen professori Markus Jäntti uskoo, että työttömyysturvan portaittainen alentaminen vähentäisi työttömyyttä.[6]
  • Osmo Soininvaaran mukaan maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa, kukaan ei ole täysin työtön, mutta Suomessakin voidaan päästä samaan suuntaan sallimalla ansiotulojen ja tulonsiirtojen yhdisteleminen.[7]

Palkaton 1. sairauslomapäivä romahdutti poissaolot

Ruotsin runsaat sairauspoissaolot olivat ennen naurunaihe. Kun Fredrik Reinfeldtin porvarihallitus palautti karenssipäivän, sairaslomien lukumäärä romahti. Suomessakin yrittäjillä on sairaslomia erittäin vähän, koska ne ovat palkattomia. 53 % suomalaisista hyväksyy sairaaksi ilmoittautumisen, vaikkei olisi oikeasti sairas. 14 % työssäkäyvistä sanoo olleensa luvatta pois töistä. [8]

Pitää lisätä työn tarjontaa eikä kysyntää

Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtaja Juhana Vartiaisen mukaan Suomen pitäisi Ruotsin tavoin tehdä päätöksiä, jotka houkuttelevat ja jopa pakottavat ihmisiä tekemään työtä. Hänen mukaansa työn kysynnän lisääminen nostaa lähinnä palkkoja, ei työllisyyttä eikä talouskasvua. [9]

Työnteko ei kannata

1980-luvulla yksinhuoltajat kävivät yleensä töissä. Kun heiltä poistettiin ansiotulojen verovähennys, heidän ei enää kannattanut käydä töissä, jotta he eivät menettäisi sosiaalietuuksia, ja tämän vuoksi työttömien joukossa on nyt erityisen paljon yksinhuoltajanaisia.[10]

Pienipalkkainen saa käteen usein suunnilleen saman tekemättä töitä. Keikkatöitä ei työttömän kannata juuri lainkaan ottaa vastaan. Toimeentulotuki ja asumistuki ovat erityisen kannustamattomia tukimuotoja. [11]

Helsingin Sanomien uutistoimittaja Marja Salmelan mukaan vuonna 1985 luotu ansiosidonnainen työttömyysturva saattaa olla nykyään ongelmallinen, esimerkiksi 30-50-vuotiaiden työllisyys on pudonnut yli 90 prosentista lähelle 80 prosenttia, ja Tanskan malli saattaisi tarjota mallin tarvittavalle uudistukselle.[10]

Köyhyys johtuu työttömyydestä

Pienituloisista (alle 60 % mediaanituloista) vain 14 % oli töissä. [12]

Työttömyys on monikymmenkertaistunut Suomessa

1940- ja 50-luvuilla työttömyys kävi pahimpina taloustaantumina 58 000 - 99 000 hengessä[13] mutta laski aina nopeasti. Työttömyys oli työministeriön mukaan vuonna 1961 tuskin 10 000, 1964-67 noin 25 000, 1968-1975 noin 50 000, 1977 - 1988 n. 150 000, 1989-90 n. 100 000 (buumi), 1994 noin 500 000 (laman loppuhuippu) ja 2007 n. 220 000[14] ennen finanssikriisin tuomaa nousua. Tämä työttömyyden yli parikymmenkertaistuminen johtuu etenkin työttömyystukien mutta myös alakohtaisten minimipalkkojen noususta sekä muusta sääntelystä, joka on kohottanut työllistämiskynnystä. Väestönkasvun ym. vaikutus on näiden rinnalla pientä. Pitkäaikaistyöttömiä oli vuonna 1990 vähimmillään 3000 henkeä[15]

Todellinen työttömyys

Vuonna 2002 virallinen työttömyysaste oli Suomessa 9,1 % mutta todellinen työttömyys oli 17,1 % eli 445 000 henkeä, kun mukaan lasketaan töihin haluavat mutta työnhaussaan passivoituneet.[16]

Työttömyyden syyt

Työttömyys johtuu siitä, että työvoiman hinta on korkeampi kuin se markkinahinta, jolla työvoiman kysyntä ja tarjonta olisivat yhtä suuret. Tähän on kolme mahdollista syytä:[17]

  • Minimipalkkalait[17]
  • Ammattiliitot (ylikorkeat palkat saattavat hyödyttää liittojen jäseniä muiden potentiaalisten työntekijöiden kustannuksella)[17]
  • Tehokkuuspalkka (työnantaja maksaa tarpeettoman paljon palkkaa esimerkiksi jotta työntekijät ahkeroisivat enemmän).[17]

Pitkäaikaistyöttömyys

Suurin osa (150 000) Suomen pitkäaikaistyöttömistä ei palaa työelämään vaan kiertää työttömyyden ja erilaisten työllistämistoimenpiteiden kehää. [18]

"Kysyntä loppuu"

Jopa vasemmistolaisen Paul Krugmanin mukaan Euroopan työttömyys johtuu lähinnä jäykistä työmarkkinoista ja huonosta makrotalouspolitiikasta, ja väite siitä, että kapitalismin tehokkuus johtaisi kysynnän loppumiseen, on täysin väärin ja kertoo kyvyttömyydestä ymmärtää taloustieteen kuvaamia kysynnän ja tarjonnan tasapainottavia mekanismeja[4]. Tämä perätön "kysyntä ei riitä" -ajattelu on peräisi Karl Marxilta.

Verotus ja työttömyys

  • Useimmat taloustieteilijät pitävät korkeaa työn verotusta haitallisena työllisyydelle. [19]
  • Korkea verokiila luo kannustimen verotuksen kiertämiseen. [19]
  • Verokiila yhdessä sosiaaliturvan kanssa nostaa työn vastaanottamisen kynnystä, sitä palkkaa, johon työntekijän kannattaa suostua, mikä voi estää työllistymisen vähiten tuottavilta työntekijöiltä, joiden työtä ei arvioida tämän arvoiseksi. [19]
  • Työn kysyntä reagoi voimakkaasti työvoimakustannusten alenemiseen. Tämä on osoitettu sekä teoreettisesti että empiirisesti. Erityisen voimakasta tämä työn kysynnän lisääntyminen on matalapalkka-aloilla. [20]
  • Naisten ja nuorten työvoiman tarjonta reagoi eniten verotukseen ja palkkatasoon. [20]
  • Jos kollektiivinen työehtosopimus asettaa minimipalkkatason ja työttömyyttä on paljon, tällöin työnantajamaksujen alentaminen vaikuttanee huomattavasti työvoimakustannuksiin ja siten työllisyyteen. Työttömyyden ollessa vähäisempää alennus saattaa valua palkankorotuksiin työllisyyden paranemisen sijaan. [20]
  • Jos työmarkkinat olisivat vapaat, olisi samantekevää, alennettaisiinko veroja vai työnantajamaksuja, koska tämä voitaisiin huomioida palkoissa. Työehtosopimukset voivat kuitenkin estää bruttopalkan alentamisen verotusta kevennettäessä ("palkkojen jäykkyys"), joten taloustieteilijät pitävät matalapalkkaisten työntekijöiden työnantajamaksujen alentamista tehokkaampana keinona työllisyyden parantamiseksi. Suomessa tehty kokeilu ei heti tuottanut hyviä tuloksia, mikä saattoi johtua sen byrokraattisuudesta työnantajille tai tutkimusvirheistä. Tehokkaampia keinoja työllisyyden parantamiseksi saattaisivat olla läpinäkyvät veronalennukset tai työttömyyskorvauksen leikkaaminen tai vastikkeellisuus. [21]

Ongelmia voisi lieventää, jos "sivukulut" muutettaisiin ansiosidonnaiset työttömyys- ja eläkevakuutusmaksut läpinäkyvän vakuutusperusteisiksi, niin että ne hyödyttäisivät vain maksajaa itseään. Tällöin ne koettaisiin paremmin omaksi tuloksi eikä verotukseksi. [19]

On tosin mahdollista, että verotus voi vähentää ammattiliittojen kannustinta korottaa minimipalkkoja ja siten parantaa työllisyyttä. [19]

Suomessa keskimääräinen verokiila on poikkeuksellisen korkea eurooppalaisessakin mittakaavassa. Tämä ero syntyy ennemmin tuloverotuksessa kuin työnantajamaksuissa. [19]

Ammattiliitot ja työttömyys

Ammattiliitoissa valta on sisäpiiriläisillä eikä työttömillä ulkopiiriläisillä (outsiders). Tästä syystä niiden kannattaa korottaa minimipalkkoja yli työn tasapainohinnan, jolla työn kysyntä ja tarjonta olisivat yhtä suuret, koska sisäpiiriläisenemmistö hyötyy tällaisesta ulkopiiriläisten jäädessä työttömiksi palkankorotuksen vuoksi. Tämä työttömyys on siis "tahdonvastaista" työttömien mutta "vapaaehtoista" ammattiliiton näkökulmasta. [22]

Taloustieteilijät Olivier Blanchard ja Lawrence Summers osoittivat vuonna 1986, että tämä insider-outsider-teoria voi selittää hystereesin eli sen, miten työttömyyden nousut jäävät pitkälti pysyviksi: huonona aikana työttömyys kasvaa, mikä vähentää töissä olevien sisäpiiriläisten määrää, ja kun hyvät ajat palaavat ja työn kysyntä nousee, tämä pienempi sisäpiiriläisjoukko voi nostaa sen myötä alansa työn hintaa niin paljon, että ulkopiiriläisiä ei kannata palkata takaisin töihin, vaan työn kysynnän nousu näkyy lähinnä palkkatason eikä työllisyyden kasvuna. Tämä sisäpiiriläisten määrän väheneminen ja sisäpiiriläisten kyky nostaa alansa tai yrityksensä minimipalkkoja nostavat tasapainotyöttömyyttä pysyvästi. [23]

Sosiaaliturva ja työttömyys

Länsi-Euroopan maissa sosiaaliturva on suuri suhteessa työansioihin. Tällöin työssä olemisesta koituva hyöty on suhteellisen vähäinen, mikä entisestään kannustaa ammattiliittoja nostamaan palkkoja työllisyyden kustannuksella. Ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten saama verotuki myös kannustaa työnantajia hyväksymään korkeammat ammattiliittojen palkkavaatimukset kuin jos verotukea ei olisi. [22]

Työsuhdeturva ja työttömyys

Korkea työsuhdeturva voimistaa työntekijöiden jakoa sisäpiiriläisiin ja ulkopiiriläisiin ja tekee työnantajat entistä varovaisemmiksi työllistämään heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Monien tutkimusten mukaan työsuhdeturva näyttäisi heikentävän muiden kuin parhaassa työmarkkinaiässä olevien miesten työllisyyttä. Korkea työsuhdeturva lisää pitkäaikaistyöttömyyttä, naisten ja nuorten työttömyyttä ja määräaikaisten työsuhteiden määrää. [24]

Tanskassa on vallinnut pitkään hyvin korkea työllisyys. Siellä irtisanominen on helppoa, mikä vastaavasti tekee työllistymisen helpommaksi.

"Tanskan SAK":n (LO) pääekonomisti Jan Kaeraa Rasmussenin mukaan Tanskan "talous on joustava ilman, että joustavuus luo suurta eriarvoisuutta yhteiskunnassa. - - Lyhyet irtisanomisajat luovat vauhtia työvoimamarkkinoille." [25]

Tanskassa työntekijän irtisanominen on helppoa: irtisanomisaikaa ei ole, kuvaa Helsingin Sanomat. Tavoitteena on, että työllistämispäätös ei tuntuisi työnantajista liian suurelta riskiltä. Näin Tanskassa on paljon pienyrityksiä[26]. Työntekijän laatua ja sopivuutta on näet vaikea arvioida ennalta ja työvoiman kysyntä voi yhtäkkiä vähentyä, joten korkea irtisanomissuoja nostaisi työllistämiskynnystä. Myös ammattiliitot arvioivat helpon irtisanomisen laskevan työllistämiskynnystä.[27]

Palkkajäykkyys

Palkkajäykkyystarkoittaa, että palkat eivät jousta alaspäin kohti tasoa, jolla työn kysyntä ja tarjonta olisivat yhtä suuret.[28]

Suomessa yksilötason palkkajäykkyys on huomattavasti suurempaa kuin vertailumaissa Norjassa ja Saksassa. Suomi sijoittuu kärkikolmikkoon Ruotsin ja Ranskan kanssa. [28]

Jos (reaali)palkkoja ei lasketa työn kysynnän vähentyessä, työllisyys heikkenee.[28]

Työllisyys

Vuonna 2009 työllisyysaste oli 15-64-vuotiaiden keskuudessa[29]

  • Suomi 68,7 % (työehtosopimusten yleissitovuus, muutenkin kovin jäykät työmarkkinat, sosiaaliturva lannistaa) (miehet 69,5 %)
  • Tanska 75,7 % (melko vapaat työmarkkinat) (miehet 78,3 %)
  • Ruotsi 72,2 %
  • Islanti 78,3 % (miehet 80,0 %)
  • Sveitsi 79,2 % (miehet 84,5 %)
  • Hollanti 77,0 % (korkea kannustavuus matalan perustulon avulla) (miehet 82,4 %)
  • Viro 63,5 % (miehet 64,1 %) (osa harmaalla sektorilla?)
  • Britannia 69,9 % (miehet 74,8 %)
  • Saksa 70,9 % (korkeaa sääntelyä vähennetty)
  • Ranska 64,2 % (miehet 68,5 %) (jäykät työmarkkinat)
  • Espanja 59,8 % (miehet 66,6 %) (kovin jäykät työmarkkinat)
  • EU27 64,6 % (miehet 70,7 %)

Suomessa (13,3 %) ja Espanjassa osa-aikatyö oli huomattavan vähäistä (vs. Hollannin 47,7 %, Tanskan 25,2 %), joskin Itä-Euroopassa vielä selvästi vähäisempää[29]. (Maakohtaisesti kirjatut selitykset eivät ole lähteestä, joskin sieltä ehkä löytyisi selityksiä. Kirjatut selitykset eivät ole täysin verrattavissa toisiinsa.)

Ne, jotka eivät ole työllisiä eivätkä työttömiä, eivät ole työnhakijoita vaan esimerkiksi opiskelijoita, kotiäitejä, sapattivuotta pitäviä, sairaseläkkeellä tms. Osa näistä on piilotyöttömiä, jotka tekisivät töitä, jos niitä olisi paremmin saatavilla ja/tai sosiaaliturva ei rankaisisi liikaa työnteosta.

"Tarvitaan 78 %:n työllisyys"

Eduskunnan tilaama kuuden tohtorin selvitys osoitti, että julkiset palvelut pystytään kattamaan vain tehokkaalla talouskasvulla, joka tuo "täystyöllisyyden" (77-78 %), ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander varoittaa. Tämä vaatisi 25 000 uutta työpaikkaa joka vuosi 2010-2020. Tällöinkin julkisten menojen kasvua pitää hillitä, työuria tulee pidentää ja palvelujen tuottaminen pitää avata muillekin kuin julkiselle sektorille. Muussa tapauksessa Suomi joutuu Kreikan-tielle ja hyvinvointivaltio pitää ajaa alas. Työn verotusta ei pidä kiristää. Työryhmässä olivat myös mm. Pentti Arajärvi (sd) ja Heikki Hiilamo. [30]

Jos työllisyysaste nousee 1 %-yksikön, pelkästään valtiontalouden "välittömät verotulot kasvavat 760 miljoonaa euroa, välilliset verotulot 420 miljoonaa euroa ja sosiaalimenot vähenevät 400 miljoonaa euroa, eli yhteensä 1,5 miljardia lisää jaettavaa tulee valtiontalouteen" (2005).[31]

Jos tässä tosiaan ei ole huomioitu vaikutusta kuntiin ja eläkerahastoihin, niiksi voinee hyvin karkeasti arvioida miljardin verran, siis yhteensä suuruusluokkaa 2,5 miljardia euroa vuodessa jokaista prosenttiyksikköä kohden. Tällöin työttömyysasteen nostaminen 10 - 15 %-yksiköllä saattaisi tuottaa 25 - 38 miljardin euron hyödyn valtiontalouteen.

Täystyöllisyys

Täystyöllisyydellä tarkoitettiin Suomessa aiemmin 2 - 2,5 %:n työttömyyttä (50 - 60 000), joka olisi lisäksi lyhytaikaista.[32] Nyt kuitenkin työttömiä on 257 000 ja pitkäaikaistyöttömiä 57 000 (vähintään vuoden työttömänä)[32] (piilotyöttömyys mukaanlukien luvut olisivat ehkä kaksinkertaisia). Jaakko Kianderin mukaan "täystyöllisyys" olisi 77 - 78 %[30].

Viitteet

  1. ↑ Rukan sulat lumet, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja (TaY), 23.2.2010
  2. ↑ ALV:n alennus elvyttäisi!, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja (TaY) 20.1.2010
  3. ↑ Paul Krugman, Guilty Pleasure, Taloustieteen professori Bryan Caplan, 30.7.2004
  4. ↑ 4,0 4,1 Is capitalism too productive?, Foreign Affairs, Sept./Oct. 1997, Paul Krugman
  5. ↑ "Työttömyysputken imu voi olla liiankin vahva", Piia Elonen, HS 1.2.2010. SAK:n vastustava mielipidekirjoitus (HS 2.2.) ei löytänyt yhtään syytä sille, miksi moninkertainen piikki on juuri putken alkukohdassa.
  6. ↑ Professori viisas, Ylioppilaslehti, 2000
  7. ↑ Onko työpaikkojen määrä vakio?, Osmo Soininvaara 5.7.2011
  8. ↑ Valesaikut, City 11/2011
  9. ↑ Budjetti tehtiin kivutta – mutta ohuelle jäälle, HS pääkirjoitus 16.9.2011
  10. ↑ 10,0 10,1 Keski-ikäiset työttömät takaisin työuralle, HS pääkirjoitussivu 26.9.2010
  11. ↑ Pienipalkkainen saa käteen lähes saman kuin tuilla elävä, HS 11.6.2011
  12. ↑ Pienituloisten väliset tuloerot suurentuvat Tilastokeskus "Vain 14 prosenttia pienituloisista oli työelämässä vuonna 2008. ".
  13. ↑ Työnvälitystilastoa laadittu jo 100 vuotta, Oiva Lönnberg, Työvoimaministeriö, s. 24. (Myös: vuonna 1968 työttömyys kävi huipussaan 61 000 hengessä, 1969: 77 000, mutta nämä ovat eri tavalla laskettuja lukuja? 1972: 60 000, 1974: 40 000, 1976: yli 60 000, jolloin Miettusen "hätätilahallitus", vuoden 1979 huippu 198 000, 1986: 151 000 (1980-luvun huippu), 1980-luvun lopulla reilut 100 000, lamahuipussa joulukuussa 1993: 537 000, s. 25-31)
  14. ↑ Työnvälitystilastoa laadittu jo 100 vuott, Työvoimaministeriö, kuvio 3 (ja kuvio 6)
  15. ↑ Työnvälitystilastoa laadittu jo 100 vuott, Työvoimaministeriö, s. 30
  16. ↑ "Paljonko Suomessa on työttömiä?", tutkija Samu Kurri, Euro & Talous 4/2003, Suomen Pankki 14.11.2003
  17. ↑ 17,0 17,1 17,2 17,3 Työttömyys, Tampereen yliopisto, makrotaloustieteen kurssi (luettu 19.9.2010)
  18. ↑ "Huippu-ura ulkomailla", HS - Uutisetusivu (s. A3) 25.10.2010 ("tuoreen tutkimuksen mukaan", Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama tutkimus)
  19. ↑ 19,0 19,1 19,2 19,3 19,4 19,5 KIANDER JAAKKO: TYÖMARKKINAINSTITUUTIOT JA JOUSTAVUUS: SUOMI VERRATTUNA MUIHIN OECD-MAIHIN, Jaakko Kiander, VATT, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, 1998, ISSN 0788-5016, No 162. ISBN-951-561-226-8. Sivut 15-17
  20. ↑ 20,0 20,1 20,2 [http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/08_muut_julkaisut/20051007Tyoenan/97033.pdf TYÖLLISYYS- JA MUUT VAIKUTUKSET], TYÖNANTAJAN SOSIAALITURVAMAKSUSTA VAPAUTTAMISEN ALUEELLINEN KOKEILU, VM.fi, 7.10.2005, Sivut 5-6
  21. ↑ [http://www.tem.fi/files/26240/huttunenpirttilauusitalo.pdf Matalapalkkatuki: hyvä idea, mutta ei toimi käytännössä], Kristiina Huttunen, Jukka Pirttilä, Roope Uusitalo, (VTT ja Palkansaajien tutkimuslaitos), Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2010, etenkin sivut 53 ja 58-59
  22. ↑ 22,0 22,1 TALOUSTIEDE TÄNÄÄN, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja, 3. painos, Otava, 1995. Sivut 132-134.
  23. ↑ Hysteresis and the European Unemployment Problem, Olivier J. Blanchard, Lawrence H. Summers, NBER Working Paper No. 1950 (Also Reprint No. r0808), 1987
  24. ↑ Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin, Jutta Moisala, Jukka Pekkarinen, Heikki Taimio, Juhana Vartiainen, Palkansaajien tutkimuslaitos, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004, sivut 241, 244-245 ja 54
  25. ↑ Helsingin Sanomat 23.6.03
  26. ↑ Mikä ihmeen Tanskan malli? Helsingin Sanomat 22.2.2007
  27. ↑ Jotain hyvää Tanskanmaasta?, Talouselämä 3.6.2005
  28. ↑ 28,0 28,1 28,2 Palkkajäykkyys ja inflaation työmarkkinavaikutukset tutkimus, Työsuojelurahasto, 27.6.2006
  29. ↑ 29,0 29,1 Employment rate in the EU27 fell to 64.6% in 2009, Labour Force Survey, Eurostat 117/2010, 4 Aug 2010
  30. ↑ 30,0 30,1 "Hyvinvointivaltio vaarassa", Helsingin Sanomat 30.9.2010, s. A5.
  31. ↑ Täysistunnon pöytäkirja PTK 141/2005 vp , Arto Satonen, 19.12.2005
  32. ↑ 32,0 32,1 "Työttömille ei ole sopivia töitä", Helsingin Sanomat 25.10.2010, s. A5

Katso myös

Haettu osoitteesta http://liberalismi.net/wiki/Ty%C3%B6tt%C3%B6myys
Henkilökohtaiset työkalut